Inventoinnin metodien

Inventointimetodien kehityksessä on keskitytty kaukokartoitusmenetelmien testaukseen ja paikannustarkkuuden parantamiseen. Projektin pilottivaiheessa testattiin ilma- ja maalaserkeilauksen soveltumista arkeologisten kohteiden paikantamiseen ja kartoittamiseen. Molempien menetelmien testausta jatketaan nyt toteuttamishankkeessa. Uutena kaukokartoitusmenetelmänä kokeiltiin toukokuussa 2011 lennokkikuvausta, jonka avulla testattiin korkearesoluutioisen ilmakuvan soveltumista arkeologisten kohteiden kartoitukseen ja kunnon monitoroimiseen. Myös historiallisesta kartta-analyysistä on ollut korvaamatonta apua alueelle tyypillisten muinaisjäännösten, kiviröykkiöiden, tulkinnassa ja historiallisen ajan maankäytön jälkien tunnistamisessa.


Maalaserskannus käynnissä, kuvassa Nina Heiska (TKK/Geocenter Oy). Kuva SKAIK & Museovirasto/Satu Koivisto.

Arkeologisten kohteiden paikannus tehdään yleensä satelliittimittauksella, jossa käytetään tavallista GPS-laitetta. Useimmiten sen tarjoama tarkkuus on riittävä, mutta joissain tapauksissa tarkempi paikkatieto on tarpeen. Nykytekniikka tarjoaa mahdollisuuksia tarkempaan paikantamiseen ja projektissa testattiin vuonna 2009 differentiaalista paikanmääritystä (DGPS). Saadun kokemuksen perusteella nykyinen DGPS on menetelmästä riippuen joko epäkäytännöllinen tai liian kallis. Satelliittipaikannus kehittyy koko ajan ja jatkossa projektissa testataan uusia markkinoille tulevia menetelmiä ja laitteita.


Satu Koivisto käyttää GPS-laitetta, joka vastaanottaa Fokuspalvelun DGPS-korjaussignaalia ULA-antennin avulla. Signaalia ei aina ole helppo saada metsäalueella. Kuva SKAIK & Museovirasto/Sirkka-Liisa Seppälä.

Dokumentoinnissa ja raportoinnissa keskeisellä sijalla on inventoinnissa käytettävien tiedonhallintamenetelmien suunnittelu ja testaus. Tavoitteena on saada aikaan Museoviraston tietojärjestelmään sopivia tietokantamalleja, joilla on mahdollista kerätä, käsitellä ja tallentaa inventointitieto raportointia, muinaisjäännösrekisteriä ja muuta jatkokäsittelyä varten. Työtä jatketaan vuosina 2012-2013.

Toukokuussa 2011 testattiin lennokkikuvauksen soveltuvuutta laajojen röykkiöalueiden kartoitukseen. Kuvauksen suoritti PIEneering Oy. Kuva-aineiston perusteella voitiin todeta, että lennokkikuvauksella saatava aineisto on korkearesoluutioista, mutta se ei sovellu yksittäisten röykkiöiden paikantamiseen pelkän kuvan perusteella. Matalat röykkiöt eivät erotu kunnolla kuvista, ellei niiden kiveys ole selvästi paljastunut turpeen alta ja poikkea väriltään lähiympäristön maastosta. Lennokkikuvaus sopisi paremmin esim. kohteiden ympäristömuutosten monitorointiin. Voisi ajatella, että joissakin kävijämääriltään suurissa kohteissa säännöllinen monitorointi lennokkikuvauksen avulla auttaisi hahmottamaan niihin kohdistuvaa ympäristön rasitusta ja ehkäisemään niiden vahingoittumista.


Michael Niesen (MAVinci UG) lähettää lennokin matkaan. Kuva: Vesa Laulumaa

SKAIK-projekti on testannut LiDAR (Light Detection and Ranging) kaukokartoitusmenetelmän käyttökelpoisuutta arkeologisen inventoinnin apuna Laihialla jo vuonna 2009. Nyt hankkeen kolmivuotisessa toteuttamisvaiheessa Maanmittauslaitoksen pistepilviaineistoista tuotettuja georeferoituja vinovalovarjostuksia (shaded relief) Kyrönmaalta käydään systemaattisesti läpi erilaisten ihmistoiminnasta syntyneiden maa- ja kivirakenteiden, kuten painanteiden, tervahautojen tai röykkiöiden, jäljittämiseksi. Analyysin tuloksia käytetään apuna inventoinnin suunnittelussa sekä menetelmän käyttökelpoisuuden arvioinnissa. Aineistoissa havaittuja mielenkiintoisia ilmiöitä käydään tarkastamassa maastossa kenttätyöjaksoilla havaintojen varmistamiseksi ja oman havainnointikyvyn kehittämiseksi. Tämän lisäksi ilmakeilausaineistoa hyödynnetään myös jo ennalta tunnettujen kohteiden näkyvyysanalyysissä, jonka avulla saadaan dokumentoitua tietoa siitä, millaiset Laihian, Isonkyrön ja Vähänkyrön muinaisjäännöksistä erottuvat MML:n melko karkearesoluutioisessa (0,5 pistettä/m) pistepilviaineistossa.

Seisomme vastalöydetyillä asumuspainanteilla, jotka havaittiin ilmalaserkeilauskuvasta.

Seisomme vastalöydetyillä asumuspainanteilla, jotka havaittiin ilmalaserkeilauskuvasta.

Esimerkkejä ilmalaserkeilauskuvissa selvästi näkyvistä hiilimiiluista.

Esimerkkejä ilmalaserkeilauskuvissa selvästi näkyvistä hiilimiiluista.

Ilmalaserkeilausaineiston analyysin tuloksia arvioitiin inventointijakson jälkeen syksyllä 2011. Noin 75 % havaituista anomalioista osoittautui maastotarkastuksessa eriaikaisesta ihmisen toiminnasta aiheutuneiksi. 

Inventointi

Kaikki Laihian, Vähäkyrön ja Isokyrön tunnetut muinaisjäännökset on tarkastettu. Jotkut kohteista osoittautuivat luonnonmuodostumiksi tai niitä ei ollut enää mahdollisuus havaita muuttuneen kasvillisuuden tai ympäristön vaikutuksesta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat saaneet päivitetyt sijaintitiedot ja suojelualueen, ja ne on kirjattu Museoviraston ylläpitämään muinaisjäännösrekisteriin. Tämä merkitsee selvää parannusta aikaisempaan tilanteeseen, jolloin kohteiden vanhentuneet inventointitiedot ovat asettaneet ne alttiiksi metsätalouden aiheuttamille vahingoille. LiDAR-aineistojen käytön ansiosta Kyrönmaalta on löydetty 92 uutta kivikautista asumuspainannetta, joita alueelta ei aiemmin tunnettu lainkaan.

Ruotsin puolella on rekisteröity noin 500 uutta jäännöstä rannikkokunnissa. Kaikki jäännökset on kirjattu FMIS-järjestelmään (Riksantikvarieämbetetin muinaismuistorekisteriin) tai Kotten-järjestelmään (Ruotsin metsähallituksen tietokantaan). Pääosa rekisteröidyistä jäännöksistä on pyyntikuoppia, tervahautoja ja hiilimiiluja, jotka erottuvat hyvin LiDAR-kuvissa. Lisäksi olemme rekisteröineet erilaisia kaivosjäännöksiä, osin LiDAR-kuvien mutta myös yleisövihjeiden perusteella.